lauantai 16. toukokuuta 2015

Lenkillä peurojen kanssa

Heippa ja huomenta. Tänään on lauantaiaamu ja aattelin, että oi ihanaa saan nukkua pitkään. Noh, heräsin sitten 8.43 kun lapset päätti tulla leikkimään tänne kellarikerrokseen. Heillä oli kans pari kaveria yökylässä, joten melutaso oli sen mukanen. Eipä siinä mittään, kiva jos on hauskaa. Eilen pelasin niitten kanssa ulkona aika pitkään. Hypittiin trampalla ja pelattiin futista. Yks lapsista totesi, että kuinka monta vuotta oot pelannu jalkapalloa, kun oot niin hyvä. Olin vaa, että eheh en yhtään. Se kommentti kuitenkin nostatti vähän itsetuntoa, sillä muistan, kuinka lukion liikunnanope kerran sanoi mulle liikkatunnilla, että jos haluat pyrkiä liikunnalle opiskelemaan, niin kannattaa treenata jalkapalloa ja yleensäki pallonkäsittelytaitoja. Tää "oot hyvä" -kommentti tuli kyllä 5-vuotiaan suusta, että...:D Se silti piristi!

Keskiviikkona oli mun ja Yhdysvaltojen kuukausipäivä! Kuinka siirappiselta se kuulostaaki, nii ei, ei tapahtunu mitään ihmeellistä. Päinvastoin keskiviikko oli ihan yli kiireinen ja rankka päivä. Sanoin mun hosttytölle kasin aikaan illalla, että oon niin väsynyt että voisin nukahtaa seisaalteen. Häntä se jostain syystä nauratti kovasti. Tähän ensimmäiseen kuukauteen on mahtunut aivan mahottomasti kaikkea. Henkilökohtasesti musta ei ees tunnu, että olisin jo kuukauden ollut täällä mantereella. Tavallaan tuntuu, että tulin viikko sitten, kun aika mennyt niin nopeasti. Tavallaan kuitenkin hoksaan, että kuukausi jo mennyt, koska niin paljon kerennyt jo näkeä ja kokea. Fiilikset on edelleen tosi hyvät. Joo, rankkoja ja vaikeita päiviäkin on jo mahtunut sekaan, mutta se vaan kertoo tästä todellisuudesta. Au pair -elämä ei todellakaan ole aina pilvilinnoja, vaan se voi käydä rankaksikin. Tunnen kuitenkin olevani onnekas siinä suhteessa, että mun hostperhe on todella ihana ja he auttavat mua parhaansa mukaan. Asiat on siis edelleen todella hyvin, eikä koti-ikävän merkkejä oo havaittavissa. (paitsi että Mikko-veli ja sen tyttöystävä tulee tänne jo 65 yön päästä!!!)

paras aamupala ikinä
nyt ymmärrän miks kaikki hehkutti tätä jo Suomessa

Tää on itseasiassa melko vaikeeta pohtia tälleen taaksepäin, että mitä sitä on oikeen tehnyt täällä. Mun pitäis ehottomasti alkaa kirjottaa päiväkirjaa joka päivä, niin pysyis itekkin paremmin kartalla omista tekemisistä. Ensinnäki oon tehnyt töitä, töitä ja töitä. Vapaa-ajalla oon nähnyt kavereita. Ollaan käyty syömässä maailman parhaassa ravintolassa, pelaamassa yölentopalloa, leffassa, leikkipuistossa, shoppailemassa, mitäs muuta. Viime viikonlopun mun hostvanhemmat oli käymässä Miamissa ja lapset oli yökylässä koko viikonlopun, niin sain olla yksin kotona. Oli tosi ihanaa saada vähän omaa aikaa ja rauhaa. Lauantaina tuli kans pari kaveria kylään, katottiin leffoja, syötiin herkkuja ja temppuiltiin pihalla. Rakastan tätä meiän takapihaa niin paljon, koska se on niin iso!! Mahtuu tekemään vaikka ja mitä. Ja terassilla on parasta ottaa arskaa. Harmi vaan, että paras aurinkoaika on just sillon, kun mulla alkais työt, niin auringonotot jääny toistaseks vielä vähemmälle. Kuuma täällä kuitenki on, 25 celsius asteen molemmin puolin. Siinähän sitä saa olla auringossa, kun leikkii lasten kanssa pihalla tai lenkittää koiraa.


Oon käyny täällä nyt muutamia kertoja lenkillä. Se on ehkä vähän hassua, koska kotona Suomessa en ikinä menny lenkille, ellei ollu pakko (kuulu valmentajan tekemään reeniohjelmaan). Nyt kun en ole vähään aikaan kunnolla reenannu, niin tuntuu vaan että pakko tehdä jotakin, lähen sit vaikka lenkille. Torstaina ajelin vähän kauemmas parempien lenkkimaastojen perässä. Löysin tosi kivan lammen, jonka ympärillä oli mettää ja peltoja ja siellä välissä kiemurteli lenkkipolkuja. En vaa ymmärrä, miksi neki pitää olla asfalttia. Sanonpa vaan, että pitemmällä ajalla mun jalat ja selkä sanoo nou nou sille touhulle... Säikähin kans ehkä eniten ikinä siinä juoksennellessa, kun yhtäkkiä eessä seistä törötti kaks peuraa. Ne ei ollu moksiskaan musta ja jatko vaan matkaansa. Useamman ketun ja yhden pesukarhun oon jo nähnyt, mutta nää oli uusia tuttavuuksia. Taas uusi merkintä Enna luontobongarina -kirjaan. Ja niin, aion todellaki hommata salikortin, toivottavasti saisin sen ens viikolla aikaseks. Oon kans vähän salaa haaveillu, jos löytäisin jonku kentän, missä pääsisin oikeesti juoksee ja hyppelee, tekee yleisurheilujuttuja. Ainoo mahis taitaa olla high schoolien ja collegejen kentät, enkä tiiä onko ne avoimia kaikille esim viikonloppusin. Pitänee rueta selvittää.


Yks asia ressaa ihan suunnattomasti, ajokortti. Mun pitää siis suorittaa täällä ajokoe ja teoriakoe, että saisin sen virallisen Virginian osavaltion ajokortin. Mua pelottaa se teoriakoe vaan aivan suunnattomasti. Johtunee ehkä siitä, että pari vuotta sitten kun Suomessa sain ajokortin, pääsin teoriakokeen vasta toisella läpi ja siitä nyt jääny jotku traumat. Kaikki on sanonu, että se koe on täällä ihan ylihelppo ja lähes kaikki au pairit pääsee sen ekalla läpi, mutta silti!!! Kuumottaa nii palio. Pitäis harjotella siihe kokeeseen ja lukea teoriaa ja opetella liikennemerkkejä. Tuntuu, että oon yrittäny vähä unohtaa koko asian, koska se ahistaa niin paljon. Toisaalta mun pitäis suorittaa se tän kuun loppuun mennessä, että heheh se aika pitäis varata kylllä jo tosi pian...

Tännää suunnitelmissa ois mennä DCeen muutaman kaverin kanssa viettää vapaapäivää. En vielä tarkemmin tiiä mitä tehhään, mutta luotan, että ne tietää:D kiva päivä kuitenki luvassa!! Toivottavasti ei vaan ala satamaan tai ukkostamaan, kun vähä semmosta lupaillu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti