sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Niin hukassa

Hellurei! Pari viikkoa vierähtäny taas niin nopiaa. En oikeesti tiiä mihin tää aika oikeen mennee täällä. Viikot vaan vierii eteenpäi hirveellä vauhilla. Johtunee ehkä siitä, että arkipäisin ollaan koko ajan melkein menossa lasten kanssa harrastuksiin ja playdateihin, ja sitten torstai iltana huomaa, että aah viikonloppu alkaa taas huomenna! Nyt nää pari viimestä viikonloppua oon viettäny aika tasasesti sekä kavereitten kanssa hengaillen että lahnaillen kotona. Aina jos on jotain pläänejä, niin oon todellaki mukana, tai siis jos joku kysyy. Haluan tehä mahollisimman paljon ja nähdä ihmisiä! Mutta ite oon tosi laiska kysymään ketään, välillä on vaan niin ihanan lepposta maata kotona ja kattoa netflixiä tai youtube-videoita tai skypettää kavereitten ja perheen kanssa. Mutta niin. Tää postaus tulee sisältämään juttuja DC:stä, kun kävin siellä viikon sisään parikin kertaa. Kamerakin tuli mukaan, nii mikäs siinä!


Eka puhutaan toissaviikonlopusta eli hmm kahen viikon takanen lauantai. Mentiin DC:een Janinan, Lisan, Kain ja Clausin kanssa. Mitään ihmeellisiä pläänejä ei ollut, kuhan haluttiin mennä viettään vapaapäivää sinne. Päätettiin sitten mennä eläintarhaan, koska mää en ollut käyny siellä aiemmin ja Lisakaan pitkään aikaan. Täällä tosiaan kaikki tommoset eläintarhat, museot jne on ilmasia! Oli hauska, kun oltiin kävelemässä sinne metrolta ja kysyin muilta, että mulla ei oo kun 10 dollaria käteistä, tarvinko enemmän että paljonko lippu maksaa. Ne katto vaan ihmeissään ja totesi, että ei sun tartte maksaa mittään, sen ku kävelet sisään. Siellä sitten viihdyttiinkkin abaut pari tuntia kierrellen ympäriinsä. Harmi vaan monet eläimet oli jossain pimeissä piiloissaan, koska oli niin kuuma päivä taas vaihteeksi.


Kun koko paikka oli kierretty lähettiin käveleen portille päin, jollon sitten alkoi satamaan. Eikä se tosiaan ollut mikään pikkukuuro...kaikki kastuttiin ihan läpimäriksi. Ja tietenkään kellään ei ollut satikkaa mukana, autossa kylläkin, mutta sielläpä se ei paljoa enää auttanut. Käveltiin metrolle ja mentiin sillä johonkin DC:n osaan syömään, ei mitään hajua mikä sen kaupunginosan nimi oli. Täällä huudit kun meinaa olla vähän Oulua isommat. Sieltä sitten metrolla takasin Viennan pysäkille ja autoilla Herndoniin ja Worldgate centreen leffaan. Ite olin kyllä niin väsynyt, että meinasin nukahtaa koko ajan kesken leffan. (tähän saattoi vaikuttaa se, että siellä teatterissa on just ne tuolit, jotka saa säädettyä lepoasentoon.) Sitten kello olikin jo lähellä puoltayötä, että koti ja oma sänky kutsuivat. Oli ihan mahti päivä!

Toinen DC:n reissu tehtiin viime maanantaina Kain ja Clausin kanssa. Kyllä, maanantai oli vapaapäivä melkein kaikilla au pareilla, koska täällä oli Memorial day. Isänmaallisuus kyllä näkyi tosi paljon, keskusta oli oikeestaan täynnä jenkkilippuja.


Metrolla suunnattiin jälleen isoon kaupunkiin, mutta tätä ennen tapahtui kyllä jotakin, noh nyt kai voi jo sanoa, että hauskaa. Eksyin. Ja pahasti. Aina ennen ollaan lähetty Viennan metropysäkiltä, mutta tuona päivänä päätettiin mennä Restonin pysäkille. En oo siis ennen siellä käynyt. Viileesti laitoin osoitteen gps:sään ja lähin ajeleen. Siinä 20 minuuttia ajeltua huomasin, että oon melkein lentokentällä. No tein u-käännöksen ja gps päivitti reittiä. Hoksasin olevani keskellä viis kaistaista motaria, eikä ramppia sieltä pois näy missään. Aluksi nauratti. Sitten se tyypillinen suomalainen autoilija heräs eloon, joka huutaa kaikille muille autoille, kuinka ne on nii paskoja ihmisiä eikä ossaa ajaa ja muutenki on vaan tiellä. Siellä sitten ajelin motarilla pelkkää suoraa abaut varttitunnin ennen kun ensimmäinen exit tuli vastaan. Kai sanoi mulle, että tuu Tyson cornerin pysäkille, että ne voi oottaa mua siellä. No löysin ensin Tyson gallerin parkin. Väärä paikka. Sieltä suunnistin Tyson cornerin parkkiin. Löyty joo, mutta en tiennyt, että siellä on vissiin kuus parkkihallia eikä mulla ollut hajua missä ite oon sillä hetkellä. Siinä puhelimessa pojat yritti neuvoa, että mee ostoskeskuksen sisään, niin et voi olla löytämättä metro-kylttejä, että seuraat niitä. No ongelma oli se, että en ikinä ennen ollut ollut siellä ostoskeskuksessa ja se oli ihan valtava:D en löytäny oikeesti ulos sieltä... kävelin päästä päähän ja ovi löytyi tottakai kauimmasta nurkasta. Voi sitä onnen määrää, kun näin pari tuttua kasvoa oottamassa mua. 20 minuutin matka muuttukin 1,5 tunnin matkaksi...

Eniveis, päästiin lopulta metroon ja DC:een. Siellä oli tosi iso ja huikee Memorial day -paraati. Katottiin ja kuvailtiin sitä aikamme. Sotilaita, torvisoittajia, tanssijoita, ratsumiehiä ja lippuja tuli koko ajan vaan lisää ja se paraati tuntui musta ainakin ihan loppumattomalta. Kun oltiin seisty siinä aikamme mentiin monumentille ottamaan kuvia. Tämäkin päivä oli btw todella kuuma, soijaa pukkas ihan huolella.




Kuvailujen ja pelleilyjen jälkeen lähettiin ettimään ruokapaikkaa. Käveltiin lopulta Chinatowniin ja siellä niinkin kiinalaiseen ravintolaan, kun Vapiano:D Oli vaan pakko päästä sinne. Mikään ei voita Vapianon pastoja, varsinkin kun tällänen oululainen saa niitä ainoostaan, kun matkustaa Helsinkiin. Jälkkäriksi teki mieli jätskiä, ja yritettiin ettiä jotain kivaa paikkaa, mutta energiat oli sen verran lopussa, että päätettiin vaan mennä metrolla takasin Tyson corneriin. Sieltä löytykin unelma frozen yogurt paikka. Ahettuamme ittemme täyteen jäädytettyä jugurttia päivä alkoi olemaan pulkassa. Huippu päivä tämäkin, lukuunottamatta eksymistä. Toisaalta pitää aatella, että siinäpä sitä oppii. En kuulemma onneks oo ainoo, joka on ihan kuutamolla näin alkuvaiheessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti