tiistai 18. elokuuta 2015

Velipoika ja Minni Hiiri

Vihdoin saan julkasta tän postauksen!! Oottelin, että sain lisää kuvia ja nyt niitä tuleeki sitten edellisenki kirjotuksen eestä, kun sillon en mitään kuvia julkassut. Vietin siis toissa viikolla mun ensimmäisen lomaviikon (au pairit saa pitää tän vuoden aikana kaksi palkallista lomaviikkoa) Floridassa, Orlandossa mun isoveljen Mikon ja hänen tyttöystävänsä Reetan kanssa. He olivat täällä Jenkeissä lomailemassa kolme viikkoa. Ensimmäisen viikon he olivat New York Cityssä Manhattanilla, sen jälkeen kolme yötä täällä East Hamptonissa mun tykönä, muutaman yön Washington D.C:ssä ja viimesen viikon tuolla Orlandossa. Pikku reissun tyypit tosiaan tekivät. Aika siistiä, jos multa kysytään. Olivat mitä ilmeisimmin nauttineet kovasti ja niin nautin minäki, kun sain nähdä velipoikaa ja parasta mahollista vaimoehokasta melkeen neljän kuukauden jälkeen!!



Mun loma alkoi siis lauantaina ja ensimmäiset kaksi päivää olin NYC:ssä tanskalaisen au pair -kaverini Simonen kanssa. Vietin NYC:ssä kans yhden päivän lukiokaverini Iran kanssa paluumatkalla Floridasta. Näistä päivistä aattelin tehdä ihan oman postauksen, joten niistä myöhemmin. Nyt keskitytään vaan palmuihin Floridassa! (btw, jos olis mahollista, istuttaisin palmun mun tulevaisuuden kodin takapihalle, koska yksinkertasesti palmut on vaan parhaita. Jännä miten puulajike saa mielen niin paljon piristymään.)

Lento Orlandoon lähti siis maanantai aamuna kasin aikaan JFK:n jäätävän isolta lentokentältä. Lentoa edeltävän yön vietin tosiaan tuolla kyseisellä kentällä istuen ja torkkuen, koska olin pihi enkä halunnut maksaa toista yötä hostellista muutaman hassun yötunnin takia. Kokemus sinänsä tämäkin... Nukkumatin hiekkojen kanssa selvisin kuitenkin koneeseen ja vajaan kolmen tunnin matka menikin tosi nopiaa siinä nukkuessa. Jostain syystä vieruspaikalle sattu kuitenkin taas semmonen Dressmannin XXL -mallistoon sopiva mies, että tilaa ei ainakaan liikaa ollut. Nooh, hänellä oli varmaan jokatapauksessa tukalammat oltavat, kuin mulla, niin en valita. Mikko ja Reetta olivat tulleet Orlandoon ja pari päivää aiemmin, joten he hakivat mut vuokra-autolla lentokentältä. Oli muuten hyvä auto!! Täysin palveli tarpeitamme niillä kolmella ovella. En oo ikinä ennen nähnyt kolmiovista autoa?? Oli se vuokraaja kuulemma yrittänyt vuokrata isompaa ja kalliimpaa autoa, mutta mitäpä me sellasella.


Lentokentältä ajettiin suoraan yhteen kauppakeskukseen tuhlaamaan rahoja kiinalais sapuskaan, Starbucksiin ja vähän shoppailuihin. Hotelliin pääs tosiaan kirjautumaan vasta iltapäivällä, niin jossakin se aika piti kuluttaa. Ekaan päivään ei muuta ihmeellistä sisältynyt, kun _huikeen_ hotellihuoneen ihastelua ja Targetissa käynti. Target on tosiaan jenkkiläinen versio sanottaisiinko Suomen Cittarista tai Anttilasta.

Tiistaina oli piitsipäivä. Meiän hotelli sijaitsi siis Orlandossa semmosessa paikassa kun Kissimmee. Haluttiin kiertää vähän muitakin huudeja ja ajettiin sitten noin tunnin matka rannalle paikkaan nimeltä Cape Canaveral. Oli aivan ihana paikka!! Piitsi ihan unelma, pitkä ranta valkoista hiekkaa ja kivat aallot taas vaihteeksi Atlantilla. Oli myös ihan törkeen kuuma... Velipoika kyllästyikin aika nopiaa ja lähti hakemaan meille ruokaa, kun me Reetan kanssa jäätiin rillaamaan itteämme. Siinäpä se päivä meni, illalla taas Target-reissu.




Keskiviikkona hengattiin hotellin poolilla, kierreltiin turistikauppoja ettien tuliaisia, syötiin dinneriä yhessä tähän asti parhaimmassa ja halvimmassa ravintolassa täällä Jenkkien maalla ja pelattiin kierros minigolfia (jonka Minnit voitti).




Torstai olikin sitten mun yks kauan odotetuimpia päiviä. Nimittäin oli aika kokea Disney World!!! Se on niin jännä kuinka tollanen ympäristö saa kaikki lapsuusmuistot pintaan ja tuntemaan ne kaikki ihanat hetket uudestaan Disney-leffojen parissa. Muistan kuinka pienenä sitä haaveili vaan pääsemisestä tuonne. Aina kun näki kaikkia kuvia ja mainoksia Disney Worldista olis sinne pitäny päästä. Luultavasti sillon 10-15 vuotta nuorempana olisin kuollut onnesta tuon päivän aikana, mutta kyllä se nytten näin vanhana aikuisenakin oli ihan huikee kokemus!! En yhtään ihmettele miten tuommonen teemapuisto saa kerättyä niin paljon kävijöitä. Mahtava paikka, todella vaikee sanoin kuvailla. Menkää ja kokekaa, ette tule katumaan!!!! Valittiin kyllä ehkä huonoin, nimittäin kuumin päivä mennä tuonne. Kyllähän sinne meinas läkähtyä, varsinkin kun ihmisiä ja kävelemistä riitti. Piti vain pitää huoli, että pidetään välillä huilitaukoja varjossa, juodaan vettä ja syödään eväitä, niin no problemos. Oltiin tosiaan varauduttu hyvin eväillä ja muilla, kun tommosen maailman kokosen puiston tapaan kaikki on ihan saakelin kallista. Vesipullojakin yritin täyttää hanasta, mutta Mikon sanoin se vesi maistui ihan vessanpöntöltä, joten se siitä. Uhrattiin sitten neljä dollaria litran vesipulloon. Ainiin, jos mietitte paljonko tuo koko lysti kustansi, käykää tsekkaan Disney Worldin nettisivut. Todella suolanen hinta, että en viittis ees äänen tässä sanoa. Mun mielestä oli kuitenkin joka pennin arvonen, koska onhan tuo nyt tommonen once in a lifetime -kokemus.



Vika päivä perjantai meni taas shoppaillessa. Minut paremmin tuntevat tietää, etten tosiaan ole mikkään shoppailuintoilija. Shoppailen tosi harvoin, mutta sillon kun sitä teen niin rahaaa palaaa aaha aaha eeoo, niinku Kristal laulais. Mukaan tarttui paitaa, kenkää ja laukkua. Tosiaan, minä joka oon aina tykänny kulkea kollarit ja reinot jalassa sekä reppu selässä, menin ja ostin sen kuuluisan MK-laukun...:D Ihan tosissaan oon sitä pitempään jo harkinnut, mutta nyt vasta uskalsin, kun oli kivassa alessakin sopivasti. Kuulutaanpa nyt sitten hienojen leidien sakkiin.

Lauantaina meillä lähtikin lennot takas NYC:iin taas siinä kasin aikaan aamusta. Herätys tosin oli jo varttia vaille viisi, kun piti se kolmiovinen autokin vielä samana aamuna tankata ja palauttaa. Erittäin haikein mielin jätettiin Orlando ja meiän rakas hotellihuone. Huoneesta piti vielä sen verran mainita, että check inniä tehdessä virkailija kysyi meiltä, oisko meillä mittään toiveita huoneen sijainnin suhteen. No Mikko oli vähän googletellu ja lukenu, että siitä hotellista vois nähdä Disneyn kuuluisat ilotulitulikset iltasin. Saatiin huone sitten 9. kerroksesta ja joka ilta kympin hujakoilla nautittiin rakettishowsta meiän parvekkeelta. Oli muuten isoimmat raketit, mitä ikinä nähny. Hotellille arvosanaksi antasinkin näin suomiteini-kielellä viis kautta viis. 21 rakennusta (meillä huone kaikkein uusimmassa) ja kuus poolia. Not bad.

Lauantai-aamua olin kans jollain tapaa pelännyt. Heipat ja hyvästit Oulun lentokentällä sillon huhtikuussa oli sellanen vesiputous, mitä en kovin usein haluais uuestaan kokea. No taas piti heipat sanoa Mikolle ja Reetalle ainakin kaheksaksi kuukaudeksi. Nopiat halit siinä kerkes vaihtaa ja itkut tirauttaa, kun piti kiiruhtaa jo turvatarkastukseen. Mää lensin siis eri lennolla NYC:iin, koska varasin lennot niin paljon myöhemmin.

Täytyy sanoa, että oli kyllä aivan ihana reissu enkä tuu ikinä unohtamaan meiän peeloiluja sähkökärryillä tai "Welcome to wallgreens" ja "pakko ottaa" -lausahduksia, joka ikisessä välissä mihin ne vaan pysty tunkemaan. Kiitti Micke ja Retu, ootte best<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti